Bändin pitkäaikainen tukija ja ystävä Anna Kuurne sai Visual-levyn uunituoreen masterkopion kuunneltavaksi jo elokuussa. Annalla jos kenellä on perspektiiviä tekemisiimme, joten seuraavassa hänen ensireaktionsa uudesta albumista. Aikamoista hehkutusta! No, eipä tarvitse itse kehuskella tekemisiään ;-) Toki muutkin saavat lähettää meille omia terveisiään. Annalle suurkiitos sekä kommenteista että Hotelli Annan vieraanvaraisuudesta Jyväskylässä 26.9.2003 Lutakon keikan yhteydessä.

Jarmo

From: Anna Kuurne <annkuur@cc.jyu.fi>
Date: Fri, 26 Sep 2003 08:41:05 +0300 (EEST)
To: Jarmo Saari
Subject: XL VISUAL

Onnekseni olen saanut käsiini taas uuden XL-julkaisun. Bändin uraa sen alusta asti seuranneena tiedän uskollisena pitäväni tästäkin. XL on onneksi aina XL:ää; mihin suuntaan yhtye elää, se on toinen juttu. Muutama päivä sitten satuin automaattijonoon keskellä Jyväskylää, keskelle keskustelua, jossa kaveri yritti selittää toiselle, minkälaista musiikkia bändi soittaa. "Se ei ooo ihan suoraan, niinkuin Saaren se ja se juttu, toisaalta Takalokin on tehnyt vaikka mitä, mut ei aina kuulosta aivan XL:ltä. Se on omanlaistansa musaa, ne ite kutsuu sitä fantasiamusiikiksi...". Keskustelu käytiin Lutakon mainosjulisteen vieressä, tarkoituksena ilmeisesti oli vakuuttaa tietämättömälle, että keikka kannattaa kokea.

Hämmästyttävää sinänsä, sillä keikkojen ulkopuolella ei juuri törmää tuntemattomiin XL-perheen jäseniin. Harvoin tuopin äärellä kukaan tokaisee "out of blue" mitään ratkasevaa...minun seurueissani se olen yleensä minä. Olenkin jo kymmenvuotisen XL-urani varrella tehnyt julmettua käännytystyötä -onnistunutkin siinä. Jos nauhoitteen kuultuaan vielä epäröi, saa keikalle raahattu ihmispolo yleensä rahoilleen vastinetta ja XL ennen pitkää uuden jäsenen lattiakansaan, joka "niinkin runsaslukuisena" paikalle saapuu.

Xlent, Jukola, Jeti, LiveBallet, Surreal ja nyt Visual. Hurmaavia nimiä levyille, jotka aina tuntuvat edeltäjäänsä paremmilta. Aina XL:ää -aina kuitenkin piristävästi jotain uutta. Vahvoja tunnelmia, joka vaihtuvat tarkoin rajatuissa taitteissa mehevän yllätyksellisesti. Kauniit, usein mukana laulettavat melodiat, rouheat vääräbasso-kuljetukset ja universumin mahtipontisimmat katedraalikohtaukset siivittävät minut aina mehevään XL-tunnelmaan. Erottaa selvästi, jo nimenkin perusteella kumman (Jarmon vai Artun) käsialaa kukin kappale on. Kaikki luomukset ovat XL-kasteen saaneita. Jokainen soittaja (oma tai lainattu) istuu luontevasti kokonaisuuteen. Jopa niin luontevasti, että bändin viidennen jäsenen Dj. Bunuelin vallattua paikkansa "lavan vasemmassa reunassa" häntä rikkaine äänimaailmoineen ja megafoneineen alkaa kaivata vanhemmillekkin levyille.

Mutta jo uuteen Visualiin! Tämäkin levy on alusta asti sitä oikeaa itseään. Kuitenkin jollain tavalla kevyempää... Bändi on jotenkin uskomattoman paljon läsnä. Olisiko tämä albumi rykäisty ulos hieman ripsakammin kuin esimerkiksi Jukola, jota miksattiin se kuuluisat 1,5 vuotta?!! Ja tämä EI OLE negaatio! Silmät kiinni ja: olet keikalla. Jousia on käytetty paljon. Niiden hivelevän kaunista sointia täydentävät jotenkin uudella tavalla kitaran ja vibeksen "back to roots" -soundit.

Avausraita 6/4 edustaa perus " XL goes XL "-linjaa. Rankahkon pääteeman kanssa vuorottelee letkeämpi suvantovaihe. Jouset, harppu ja fagotti tekevät soundimaailmasta täydellisen värikkään. Kakkosbiisi KÄRLEKSTÖRST on Artulle luonteenomainen poppisharmonian omaava kaunis hituri, jota kuunnellessa alkaa tehdä kaameasti mieli tupakkia. Lyyrinen melodia vibeksellä, alla jousikvartetti, jolle Arttu osaa OIKEASTI kirjoittaa. Muista Artun biiseistä on pakko mainita kokonaisuus ALL WAYS AND FOR EVER ja ALWAYS AND FOREVER. Ensin mainittu on riipaisevan kaunis, lähes kyyneleet irroittava kappale harpulle. Sen parina seuraa kasaritempoinen, jopa Pet Shop Boys -mielikuvia luova (ehkäpä tuleva) "radiohitti". Tämä on niitä kappaleita, jota kuunnellessa tulee tunne jostain tutusta. Tunne juoksee koko ajan kuitenkin edellä. Makua terästämässä aavistus Danny Elfmania ja kuulija on valmista kamaa.

Neitseellisen kuuntelukertani ensimmäinen yllätys oli ehdottomasti Jarmon biisi GLAM. XL vyöryttää aivan ennenkuulumattomasti "psykedeeli-surfia"!! Uskomattoman vangitseva tunnelma kappaleessa, jossa Bunuel saa oivasti tilaa asialleen. Miesäänet vievät mielen jotenkin primääriin suuntaan. (vrt. Helsinki 2000). GLAMia seuraa KOBOLT, myöskin Jarmosta tullut, joka on tunnelmaltaan samanluonteinen. Hyvin "Apache", unelias; kauniin sunnuntaiaamun kaltainen. Nämä kaksi ovat kuin elokuvan soundtrackilta; elokuvan, jonka olisi voinut ohjata vaikkapa Tarantino.

RIP on annos energiaa Policen Synchronicity 2:n hengessä. XL osaa olla myös tosi rock. Joka kuuntelukerralla biiseistä irtoaa uutta. Sovitukset ovat monisäikeisiä, olematta kuitenkaan ärsyttävän kikkailevia. Aikaisemmilla levyillä herkkuja ovat tarjoilleen Jarmon täydelliset "uinnit" Artun teemaan sisään. Niitä löytyy myös Visualilta. SUMMER SONG, joka on omistettu Artun edesmenneelle ukille, on tästä oiva esimerkki. XL:ää ei voisi soittaa ketkään muut. Toisaalta vierailijoiksi sopivat ketkä tahansa. Nerokkaasti tälläkin levyllä mm. harppu asuu rakenteissa kuin kotonaan. Visual päättyy tyylikkäästi Artun aivan puhtaasti itsekseen tulkitsemaan MRS-kappaleeseen. Levyn jäljiltä jää mukava rauhallinen olo ilman kysymyksiä.

Tällaisissa kirjoituksissa olisi varmaan aiheellista heittää kriittisiä kommentteja, suoltaa musiikillisia sivistyssanoja ja eritoten löytää myös negatiivista sanottavaa. Ei tipu! Siinä mielessä olen aina puolueellinen. Visual on nimensä mukaisesti erittäin visuaalinen levy. Visual on erittäin hyvä levy ja se on myös hyvin kypsä levy. XL on aikuistuessaan saavuttanut jotain nuoruuden kepeydestä. Voisin analysoida levyn kappale kappaleelta, etsiä esikuvia ja esittää visioita. Turhaa. XL on juuri sitä, mitä et osaa aivan selittää.

VISUAL is out there - BUY IT!!

"Suomen virallinen lista" (+ Jarmon spontaaneja kommentteja) uusista kappaleista.

Artun biisejä:

"Kärlekstörst" - viime syksyn keikoilla sisääntulo-introna korkattu riipaiseva rakkauslaulu, jossa uusi sielukas lopuke ja riisuttu bändisovitus. Joitain tunnelmallisia yhtymäkohtia "Hitta någon"- kappaleeseen.
"Le baiser sous la pluie" - tämä hieman "NM" -tyyppinen kamarikappale selkiää meillekin täysin vasta levytyksessä.
"Summersong" - reipas hittibiisi; sellainen Artun popralli, johon rakensin sekvenssin 80-luvun parhaaseen henkeen. Elämää suurempi outro.
"MRS" - Artun soolo. Tekee mitä lystää, eli jotain todella kaunista.
"Always and forever" - uusi upea Arttu-klassikko! Uskomattoman tarttuva ja hieman kohtalokaskin. Pyörii päässäni kaiken aikaa. Jälleen mukana 80-luvun henkeen toteutettu ohjelmointi, joka korostaa kappaleen naiivia kauneutta. Haikailemme ystävältämme Kari Vehmaselta levylle myös harppuversiota. Jarre-, A-ha- ja U2- mielleyhtymiä. Uumoilemme sortuisimmeko tässä rehtiin discokomppiin.

Jarmon biisejä:

"Glam" - Glitter, Stray Cats, mieskuoro, herätyskokous, hittihokemia, jazz. Siinä avainsanoja simppeliin tunnelmankohottajaan.
"Kobolt" - hypnoottinen, kaunosieluinen spiraalikappale. Kerrankin soitetaan ihan hiljaa vaan...
"6/4" - toivottavasti uusi nimi löytyy jostain! Intensiivistä ja Björkähtävän suloista vuoron perään.
"Amor" - Pohjolan Pekalle hienojen hetkien johdosta omistettu romanttinen kappale, joka hiivitään hiljaa läpi.
"R.I.P." - uusi, ripeä kappale "Elohopeaa" -henkeen, eli rytmi-iloittelua ja ryskettä. Jäljet löytyy sylttytehtaalta, tällä kertaa Foo Fightersin suunnalta.

HUOM!
Levytyksen ainoa harjoituskeikka on Porvoon Bar Maryssä la 3.5. klo 19.30.
Uudet biisit läpi!

- - -

UMO ja XL kohtaavat Tavastian lauteilla to 3.4.2003 klo 22 alkaen. Pyrotekniikka on tällä kertaa minimissään, mutta muutoin on luvassa kenties tuhdeinta koskaan kuultua XL-soundia.
Tässä kopio illan käsiohjelmasta: